sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Musiikkikirjallisuutta: Please Kill Me


Please kill me - punkin sensuroimaton esihistoria on varmasti viihdyttävin koskaan lukemani musiikkikirja.


Kirja ilmestyi suomennettuna keväällä 2004 ja muistaakseni samana kesänä sen itse ensimmäisen kerran luin. Kirjan ovat enimmäkseen muusikkoja ja musiikkivaikuttajia haastattelemalla koonneet Legs McNeil sekä Gillian McCain. Ääneen pääsevät niin Andy Warhol, Lou Reed, Nico, Iggy Pop, Joey Ramone, DeeDee Ramone, Patti Smith, Debbie Harry, Sid Vicious ja Johnny Thunders kuin myös useat legendaariset toimittajat, managerit, bändärit - kymmenet ja kymmenet punkin historian havinoissa vaikuttaneet henkilöt.


Kirja ei liiemmin kaunistele asioita - enemmänkin kertoo tapahtumat sellaisena kuin paikalla olleet ne kokivat. Musiikin ohella tarinaa kuullaan huumeista laidasta laitaan, kaiken maailmaisista taiteilijoista ja elostelijoista, bileistä ympäri New Yorkia ja kuumimmista keikkapaikoista.


Kirja ja sen parissa vietetyt hauskat hetket tulivat mieleeni eilen Suomalaisessa kirjakaupassa opuksen nähdessäni. Viimein kirja päätyi hyllyyni - tämä on teos, josta varmasti on iloa vielä vuosienkin kuluttua. Aloitin sitä tänään lukemaan ja sen parissa varmasti vierähtää monet illat tästä eteenpäinkin.


Alla vielä pieni maistiainen kirjan huumehouruisemmasta puolesta. Nämä sanat lausunut Susan Pile toimi mm. Andy Warholin assistenttina.


Susan Pile: Jengi teki kummia juttuja vauhtipäissään. Joku tyyppi tuli kerran Max's Kansas City -baariin käsi kantositeessä. Kaikki ihmettelivät, mitä sille oli käynyt. "Joo, vedin vauhtia ja harjasin hiuksia kolme päivää", äijä vastasi.


Itse jakaisin kiitosta myös kirjan suomentajalle (Ike Vil); kieli on tasaisen hyvää, ilmaisut sopivan rouheita eivätkä ollenkaan teennäisen oloisia, mikä usein on vaarana, kun käännetään tämän tyylisen väen puhumisia ja kirjoittamisia.

5 kommenttia:

Solja kirjoitti...

Juuri keskustelin tästä kirjasta ja siitä, etten ole lukenut sitä, jonkun kanssa. Olen hieman skeptinen tuon suomennoksen suhteen, mutta kiva kuulla ettei sekin voi olla hyvä, jos vaikka kirjastosta ei löydy sitä alkuperäistä. Ryhdynpä tuumasta toimeen...

Sari kirjoitti...

Omat muistot ja toisen kierroksen ensimmäiset kokemukset on ainakin varsin positiivisia! Tietysti voi aloittaa suomeksi ja jos liikaa häiritsee, hankkia alkuperäisen :)

Solja kirjoitti...

Kirjastosta löytyi englanniksi, sitä siis tästä lukemaan. :)

Sari kirjoitti...

Juu, ja kerrohan sitten, mitä tykkäät!

Anonyymi kirjoitti...

Rock Scullyn "Living with the Dead",sisäpiirin kirja 20 vuodesta Grateful Deadin kanssa.Far out todellakin.