Hienoja Ovat Islantilaiset

Sunnuntain Helsingin sanomat kirjoitti Islannin maineesta hienona maana. Aihe on nyt hieman kaukana musiikista, mutta lehti kirjoitti muun muassa, että Islanti on muiden silmissä niin kelpo ja kunnollinen pikkumaa, että. Islanti halutaan EU:n jäseneksi, vaikka tavallisesti niin tarkkoja ollaankin tiettyjen, muun muassa taloudellisten, kriteerien täyttymisestä. Hyvä ettei tuo pieni saari jo pian uppoa moiseen finanssikriisiin! Musiikkiasiaan: Helsingin sanomien toimitajat, tai kuka lie, olikin keksinyt, että Islannin mainio, maanläheinen ja sympaattinen maine on paljon sieltä lähtöisin olevan musiikki- ja kulttuuriskenen aikaansaamaa. Kuka voisi paljon muuta väittää? Kuka tietää Islannista jotain muuta kuin Björkin tai Sigur Rósin (tai luonnonihmeet, mutta unohdetaan ne nyt)? Tai kirjailijat, joita niitäkin pieneen maahan mahtuu muutama lahjakas. Jutussa oli mainittu juuri Björk, joka on perustanut sijoitusrahaston kantaakseen oman kortensa kekoon maan taloustilanteen parantamiseksi.

Islannissa kaikki tosiaan tuntuu olevan toisenlaista. En tiedä mitä maata, tai mistä tulevaa musiikkia, siihen ylipäätään voisi verrata. Yhdestä jos toisesta islantilaisaktista ole minäkin täällä kirjoittanut ja taas palaan aiheeseen. Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet vuonna 1997 perustetun Múm-yhtyeen videot, joita tässä olen katsellut! Muun muassa tämä, Rhubarbidoo. Tästä on vaikea päätellä, viekö musiikki piirrosta vai piirros musiikkia eteenpäin! Aivan kuin olisi taas lapsi, jossain tuolla kultaisella kahdeksankymmentäluvulla, niin somaa tämä on.



Jos Rhubarbidoo oli piirrettymäinen, They made frogs smoke til they exploded on ehkä sen esiaste - luonnoslehtiö. Mutta hei: tässähän on samoja juttuja kuin Go go smear the poison ivyn kansissa! Minusta on edelleen silkkaa nerokkuutta laittaa vaihdettavat, samaa teemaa jatkavat kansilehdet albumiin. Ja vielä kierrätyspahvi - kaikki tukee tunnelmaa!



Aivan yhtä lapsenomaista sisältöä sen sijaan ei ollut 2002 vuonna julkaistun Finally we are no one -levyn Green grass of tunnelin videolla. Aivan mielettömän kaunis video, in my opinion.

Odotus Palkittiin Sunnuntaina

Sunnuntainen Sigur Rós -konsertti Kulttuuritalolla oli hieman erilainen elämys kuin olisin odottanut. Ensimmäisenä suu loksahti auki, kun bussista pois hypätessä näki sen jonon. Voi apua! Sitä riitti varmaan parinsadan metrin mitalta. Luulin, ettei se lyhenisi koskaan, mutta toisaalta vielä tuli paljon väkeä jonoon meidänkin jälkeemme. Parikymmentä minuuttia siinä vierähti tihkusateessa jonotellessa - yllättävän vähän kuitenkin.

Vanhentuneina ja vähemmän fanaattisina ihmisinä päädyttiin istumapaikkoihin. Paikat oli, noh, mitä nyt voi olla, kun saapuu paikalle suunnilleen koko väkijoukon puolivälissä. Toiseksi takimmaisesta rivistä, ihan reunasta, mutta ainakin sieltä näki hyvin. Ehkä tunnelma olisi ollut erilainen läheltä ihastellessa, väkijoukossa hikoillessa, mutta ei nyt tällä kertaa.

Illan soittolista Last.fm:n mukaan oli:

1. Svefn-g-Englar

2. Glósóli

3. Ný batterí

4. Fljótavík

5. Við spilum endalaust

6. Hoppípolla

7. Festival

8. Svo Hljótt

9. Heysátan

10. Inní mér syngur vitleysingur

11. Sæglópur

12. Hafsól

13. Gobbledigook

- - - - -

14. Popplagið

15. All Alright

Muutama ensimmäinen kappale, etenkin Glósóli tuntui jotenkin kaoottiselta. Siinä oli liikaa kaikkea. Mutta siitä setti eteni mielestäni parempaan suuntaan, hienoja kappaleita riitti joka lähtöön. Upealla tavalla monet kappaleista jaksoivat kantaa eteenpäin, kehittyä, yltyä lähes raivoisaan soittoon asti. Uuden levyn nimikkokipale Gobbledigook toimi livenä ihastuttavasti yleisön taputtaessa hulluna! Positiivista oli myös, ettei soitto varsinaisesti keskittynyt uuteen tuotantoon. Uuden levyn kappaleita soitettiin kuusi, loput yhdeksän biisiä suht tasaisesti muilta levyiltä. Vaikka häpeällisen vähän olen uusinta levyä ehtinyt kuunnella, täytyy sanoa, että kyllä pidän siitä jaVið spilum endalaustinkin tapaiset kappaleet toimivat livenäkin kivasti. Biisilistasta oli kuitenkin saatu sopivan vaihteleva, ehdottomasti.

Yhdessä vaiheessa keikkaa oli myös lähes tulkoon taianomainen hetki, kun oli hyvin hiljaista! Oli todella hämmentävä tilanne kesken konserttia, kun soittajat ovat hiljaa ja yleisö on aivan hiljaa. Kukaan ei taputa, ei puhu - jokainen varmaan lähes tulkoon hengitystä pidättäen odotti yhtyeen jatkavan soittamistaan. Hiljaisuus on hieno tehokeino enkä muista vastaavaa kesken konsertin aiemmin kohdanneeni!

Kuitenkin koska aiemmat Sigur Rós -"livekokemukseni" rajoittuvat tasan Heima-dvd:hen, en jotenkaan osannut ajatella yhtyettä näin rockaavana. Odotukseni olivat enemmän tasoa pientä ja kaunista, livenä bändi oli hiuksianostattava. Kuten monella taholla on todettu, yhtye lie nyt palannut enemmän juurilleen - soittamaan bändinä sen sijaan, että käyttäisi lavalla reippaalla kädellä jousi- ynnä muita soittimia sekä toisia bändejä.

Nyt olen nähnyt jo kaksi ihan huippusuosikkiani tänä kesänä livenä, ja vieläpä hyvän keikan molemmilta - ei huono saldo ollenkaan!

Kuva: 1541 / Flickr

Uuden Sigur Rósin Fiilistelyä

Enää ei tarvitse arvailla, miltä uusi Sigur Rós -albumi Með suð í eyrum við spilum endalaust kokonaisuudessaan kuulostaa, sillä koko albumin voi kuunnella ilmaiseksi Last.fm:ssa. Albumi ilmestyy kauppoihin 25. kesäkuuta ja Islannin post-rock -suuruus konsertoi Helsingissä Kulttuuritalolla 24. elokuuta. Mahtavaa!

Katse Islantiin Päin!

Minun ei tarvitse mennä Flow festivalin luokse - Flow festival tulee minun luokseni. Jos nyt ei konkreettinen festivaali, niin ainakin törmään siellä esiintyviin artisteihin jos jossain yhteyksissä!

Viimeisimpänä mainittakoon seikkailuni Last.fm:ssa musiikillisten naapureideni sivuilla muutama päivä sitten. Selailemalla ja koekuuntelemalla yhtä jos toista löysin islantilaisen herran nimeltä Björn Kristiansson, joka tekee musiikkia nimellä Borko.

Siviilissä ala-asteen musiikinopettajana toimivan miehen ja yhtyeensä debyyttialbumi Celebrating life julkaistiin alkuvuodesta 2008. Levy käsittää kahdeksan kappaletta, joista kolme (sekä kaksi vanhaa kappaletta) löytyvät MySpacesta. Itse ihastuin kuitenkin eniten Continental love -instrumentaalikipaleeseen, joka on täyspitkänä kuultavissa Borkon Last.fm-sivulla. 

Arvosteluissa yhtyettä verrataan Múmiin - Borko ja Múm ovat muuten olleet kiertueellakin yhdessä - mutta minä sanoisin, että tämä on hieman alavireisempää ja vakavampaa kuin ainakin Múmin Go go smear the poison ivy. Osalla kappaleista on laulua ja kunnon sanoitukset, osalla pelkkää soittoa ja kilkutusta. Itse määrittelisin musiikin makoilevan jossain kotikutoisen elektropopin sekä post-rockin välimaastossa. Borko oli muuten Last.fm:ssä hauskasti tagitettu myös sanoilla cheaper than food - jokseenkin kuvaavaa sekin (varsinkin, kun Islannissa ruoan kehutaan olevan kallista).

Borko esiintyy Flow festivalilla Helsingissä lauantaina 16. elokuuta.

Kuva: Icelandairwaves.com

Björk Saapuu Konsertoimaan Helsinkiin Heinäkuussa!

Meinasin juuri tulla tänne kirjoittamaan Björkistä - ja sitten Helsingin sanomia lukiessani sain lisää syytä kirjoitttaa samasta aiheesta! Päivän paras uutinen on tässä:

Juhlaviikot tuo Björkin heinäkuussa Helsinkiin

Ja päivän huonoin uutinen on tässä: liput maksavat 70 €/kpl. Esityksen luvataan kuitenkin olevan ainutlaatuinen. "Luvassa on visuaalisesti upea konsertti, joka on osa tänään julkistettua Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa", Tiketti uutisoi sivuillaan. En epäile konsertin näyttävyyttä tai hienoutta, mutta kun koko konsertti matkoineen kustantaa noin 110 euroa, rahankäytön järkevyyttä rupeaa pakostakin miettimään.

Silti minusta tuntuu, että sinne on vaan pakko päästä. Eri asia tietysti, miten helposti liput tällaiselle laiskalle jonottajalle liikenevät. Mainittakoon vielä, että lipunmyynti alkaa ensi maanantaina 21.4. klo 9.00 Tiketissä ja Lippupalvelussa.

Mutta tosiaan: Björkistä olin juuri tulossa muutenkin kirjoittamaan. Mieltäni on jo pitempään vaivannut 2004 julkaistu levy Medúlla. En varmaan ole likimainkaan ainoa, jonka mielestä kyseinen levy on Björkin vaikeimmin avautuva, erikoisin. Olen kuitenkin päättänyt ottaa albumin viimeistään nyt tehokuunteluun. Kunnianhimoinen tavoitteeni on ymmärtää levyä ja jopa oppia pitämään siitä. Ongelmana vaan on levyn vaikeus. Vaikea löytää tarttumapintaa. Ensimmäisinä mieleeni ovat jääneet kappaleet Where is the line sekä avausraita Pleasure is all mine, joista etenkin ensimmäisenä mainitusta nyttemmin jo pidän.

Sananen vielä itse levystä. Medúlla on tehty pitkälti a cappella - ilman soitinsäestystä, ihmisäänillä. Ja mikäs siinä: Björkillä on kaunis, monipuolinen ja taipuisa ääni. Björkin itsensä lisäksi äänialaansa esittelevät inuiitti-kurkkulaulaja Tanya Tagaz Gillis, lontoolaiset sekä islantilaiset kuorot, Faith No Moresta ennen tunnettu Mike Patton, Robert Wyatt sekä ihmis-beatboxit kuten japanilainen Dokata, brittiläinen Shlomo sekä The Rootsin Rahzel. Kun ihmisäänistä poiketaan, käytetään lähinnä koneita musiikin tekemiseen.

Björkin studioalbumit (soolona):

Debut (1993)

Post (1995)

Homogenic (1997)

Vespertine (2001)

Medúlla (2004)

Volta (2007)

Ääntä Ja Kuvaa: Sigur Rósin Heima-dvd

Poikaystäväni ja minä olimme viime sunnuntaina ystävämme luona katsomassa paljonpuhutun Sigur Rósin Heima-dvd:n. Viimein! Joka taho sitä on suitsuttanut, kehunut sen erinomaisuutta ja hienoutta - "näytännön tarjonnut" ystävämmekin vaatimattomasti sanoi sen olevan paras koskaan näkemänsä musiikki-dvd. Odotukset korkealla painelimme sen siis katsomaan.

Ja voi jestas.. Oli kyllä oikeat puitteet siihen! Videotykki, kangas ja 5.1 ääni. Oli todellakin aika täydellistä, kun materiaalikin oli niin erinomaista. Äänenlaatu oli hämmentävän hyvä! Se kun ei edes ole mitään studionauhoitetta.

Heima on islantia ja tarkoittaa kotia/kotimaata/kotona tms.. Oikein valittu nimi julkaisulle, jossa islantilainen yhtye matkaa ympäri kotimaataan, pienissä kylissä, luonnonsuojelualueilla, vuonoilla.. Heima rakentuu kuudentoista Sigur Rósin ilmaiskonsertin ympärille; yhtye esiintyy mitä erilaisimmilla paikoilla, kuten kalanjalostamossa, seuraintaloilla ja laaksossa, joka vain vähän myöhemmin padottiin tekojärveksi. Ilmaiskonsertit vetivät kaiken ikäistä väkeä katsomaan, koska se oli jotain erilaista; jotain, mitä näissä pienissä kylissä ei muuten ikinä tapahdu. Ilmaiskonserttien kiertue kuten myös Heima-dvd huipentuu isoon ulkoilmakeikkaan Reykjavíkissa (joka sekin on muuten yli 55 000 asukasta pienempi kaupunki kuin Turku). Heimassa kuvataan ihastuttavan paljon yleisöä, heidän ilmeitään, lapsia, aikuisia. Kappaleiden välillä muusikoita haastatellaan ja merkittävässä osassa tällä julkaisulla on myös Islannin luonto; maisemaa, vesiä, jäätiköitä, yksityiskohtia ynnä muuta näytetään paljon ja se todellakin tuntuu kuin täydentävän musiikkia. Heima on ihastuttava matka Islantiin.

Kuvauksesta vastaa Dean DeBlois, joka tunnustautuu yhtyeen suureksi faniksi. Niin tunnustaudun kyllä melkein minäkin; en ole toista yhtä liikuttavaa, lämminhenkistä ja ihanaa musiikki-dvd:tä nähnyt.

Vakaa aikomukseni oli laittaa muutama lämminhenkinen kuva filmiltä, mutta se kyllä nyt jää, koska löytämäni kuvat olivat varsin isoja enkä ole vielä mikään haka Blogspotin kanssa. Sigur Rósin nettisivuilla on varsin kattava galleria Heima-kuvia, kiinnostuneet voivat sieltä käydä ihastelemassa.

Björk Box

Miten olen voinut näin jättä huomiotta sellaisen seikan, että ostin tammikuussa Björkin live-boksin? Sisältöä on neljän cd:n ja yhden dvd:n sekä mukavan paksun bookletin verran. Tuossa se on kuukauden verran pyöriskellyt levyhyllyn päällä muoveissa ilman, että olen siihen jaksanut juuri kiinnittää huomiota. Olen ilmeisesti saanut yliannostuksen Björkistä jossain vaiheessa, sillä en ole sitä jaksanut kuunnella viime aikoina - sen takia varmaan ei ollut tätäkään boksia tullut avattua ennen tätä päivää. Pakko se oli kuitenkin silloin ostaa, koska boksilla oli hintaa naurettavat 5.99 euroa.

Mutta tänään, lumisena sunnuntaina keksin latoa levyt yksi toisensa jälkeen koneeseen ja siirtää iTunes-kirjastooni. Ei paha juttu ollenkaan! Live-versiot biiseistä ovat niin erilaisia, niissä on erilaista tunnelmaa kuin albumilla - moneen kertaa kuunnelluilla biiseillä on viimein jotain uutta tarjottavaa!

Esitykset on jaoteltu levyittäin: Debut, Post, Homogenic ja Vespertine. Järjestys tai kappaleet eivät orjallisesti vastaa samannimisiä studiojulkaisuja; esimerkiksi Post-liveltä löytyy Debut-levyltä kotoisin olevat Big time sensuality, One day ja Anchor song sekä ilmeisesti vain tältä live-levyltä löytyvä I go humble.

Viisi biisiä kattavan live-dvd:n katsoin senkin (osasyynsä saattaa olla silläkin, että meillä tosiaan ei ole sitä digiboksia emmekä pysty katsomaan televisiota). Biiseiksi on valitty One day, omat suosikkini It's oh so quiet ja Jóga, Aurora ja It's not up to you. Kaksi viimeistä ovat esityksiä Royal Opera Housesta ja näyttivät niin tutuilta, että olen sen liven varmaan joskus kokonaisuudessaan nähnyt. (YouTubestakin löytyi useita videoita Royal Operasta, halukkaat voivat katsoa täältä.)

Ilosanoma kaikessa lyhykäisyydessää on siis se, että jee! Live voi pelastaa ja saada rakastumaan uudelleen.