Kesä Ja Festivaalit!

Kesä on täällä, ja mitäkö se tarkoittaa? Tietysti festareita maan joka kolkassa sekä esiintyjiä jokaiseen makuun! Minun osaltani festarit taitavat rajoittua Ilosaarirockiin, jossa olen toisen päivän palvelemassa janoista rokkikansaa pääanniskelualueella sekä Flow festivaliin, jonne tänä vuonna on Ihan Pakko suunnata, koska: YANN TIERSEN! Flow'ssa varmaan riittäisi katseltavaa ja kuunneltavaa kaikkina kolmena päivänä, mutta luulen silti olevani tylsä ja jättäväni kestit osaltani yhteen päivään. Perjantaina saatan Yann Tiersenin lisäksi nähdä Vampire Weekendin, Ladyhawken, Roots Manuvan, New Young Pony Clubin sekä liudan kotimaisia laulu- ja soitin yhtyeitä.

Yksi Flow'n esiintyjistä on sunnuntaina lavalle nouseva Lily Allen - joskaan en oikein osaa päättää, mitä ajattelisin tuosta ikäisestäni brittipopparista. Toisaalta musiikki on niin perus radiohuttua, mutta joissain kohtia siinä kyllä on sitä jotain, esimerkiksi The Fear -kappaleessa. Tämän hetkisessä työssäni konttorirottana tulee kuunneltua jonkin verran radiota (enkä edes itse valitse kanavaa) ja eilen kuulin Lily Allenin biisin Fuck you, joka herätti minussa jokseenkin suurta hilpeyttä.  Hauska kontrasti: yleensä kun nämä fuck you -biisit sun muut ovat sellaista kiukkuangstia, niin Lily Allen laulaa oman kappaleensa kevyesti rallatellen! Tulee ihan mieleen, tietääkö neiti mistä se laulaa. Ehkä juuri tästä syystä toinen mielleyhtymäni on Mr. Bean: jakso, jossa herra Bean näyttelee iloisesti keskisormea, eikä ilmeisesti oikein ymmärrä sen tarkoitusta. No, Lily varmasti kuitenkin tietää mistä on kyse. Vai mitä ajattelette?

Festariohjelmisto bändeineen kaipaa vielä tutustumista, tiedä mitä kiinnostavaa sieltä voi vielä löytyä. Minkälaisia suunnitelmia sinun festarikesääsi kuuluu?

Kuva: Rolling Stone

Ihanat Naislaulajat vol. 2: Jenni Vartiainen

Jos ajattelisin esimerkiksi sellaista asiaa kuin uskottavuus, en varmaan olisi tullut ostaneeksi Jenni Vartiaisen levyä. Miten kukaan itseäänkunnioittava musiikkidiggari keksii hankkia Popstars-ohjelmasta sikinneen entisen Gimmel-tähden soololevyn? Yksinkertaisesti siten, että levy on vakuuttavan hyvä. Nyt samaa kertoo myös Emma-gaala, sillä:

Vuoden debyyttialbumi: Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä

Vuoden biisi: Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä (säv. ja san. Teemu Brunila)

Tahattomasti altistuin kuulemaan Jennin debyyttiä töissä erään kollegan ahkerasti soiteltua sitä. Uudelleen ja uudelleen ja kohta huomasin jo itsekin soittelevani levyä ja biisit jäivät soimaan päähäni. Yhtenä joulukuisena päivänä kaverin luona kyläillessä Ihmisten edessä soi radiossa ja minulle tuli hirveä hinku saada levy viimein omaksi. Ei muuta kuin levykaupan kautta kotiin! 21,70 € ja albumi oli minun. Kotona tätä piti kuunnella kuulokkeilla, vähän vältellä sitä, että poikaystävä näkisi. Miten tällainen oikein sopii imagooni ja hyvään musiikkimakuuni!

Koska en radiota juuri kuuntele, ensimmäinen minun korviini kantautunut Jenni Vartiaisen hitti oli levyn nimibiisi Ihmisten edessä. Mielestäni kuitenkin ensimmäinen radiosoittoon päässyt kappale Tunnoton on kaikessa herkkyydessään ja ihanissa banjoiluissaan vieläkin parempi kipale - nimeäisin sen ehkä parhaaksi koko levyltä. Lisäksi itseä säväyttää sanoitus, joka ei ole aivan mitään tavallista radiosoittoon: "Tahdoit niin uskoa / että olet mun ainoa / Mutta tunnoton oon / mulle käy kuka vaan / etkä pysty mua satuttamaan.." Ei mitään siirapinvaluttelua ihanasta, ikuisesta rakkaudesta!

Ihanaa, herkkää, eteeristä. Muita suosikkeja levyltä ovat Vedenalaista, Kerro miltä se tuntuu ja Massive attack -henkiseksi kehuttu Mandartania. Huonoa biisiä tältä levyltä on vaikea löytää, notta suosittelen!

On Popstarsistakin siis seurannut jotain hyvää: Jenni Vartiainen ja PMMP.

Kuva: www.jennivartiainen.fi