Tuumasin tuossa siivotessani, että levyni eivät mahdu niille varattuun hyllyyn ja totesin: ei muuta kuin heikompia karsimaan! Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa luopua levyistä - toisin kuin monia kavereitani, minua ei kiinnosta säästää kaiken maailman Hansoneita ja Backstreet boyseja varhaisnuoruuden vuosiltani. Miksi säästäisin? Ei niitä kuitenkaan tule kuunneltua, vievät vaan tilaa (hyvä että edes tässä kohdin ajattelen käytännöllisesti!). Olen levyjäni kaupitellut kirpputoreilla ja vienyt antikkaan varmaan sen verran, että niitä olisi ehkä puolet tai toinen mokoma lisää, jos olisin kaikki säästänyt.
Tänään tein pitkästä aikaa reissun Alfa Antikvaan mukanani tusinan verran levyjä, kaikenlaisia harhaostoksia ja muita vähälle huomiolle jääneitä albumeita. Oli Glueciferia, Katri Ylanderia, Millencolinia, Ville Leinosta, Nine inch nailsia, Jimi Hendrixiä, Killprettyä ynnä muuta. Nyreähkö vanha herra sanoi, että vaihdossa kelpaavat, kolmekymmentä euroa. Ei muuta kuin laatikoita penkomaan ja 12 levyä + 2 euroa vaihtuivat seuraavaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti