Totta tosiaan! Suuri, tai ainakin nyt keskikokoinen, rakkauteni on viime aikoina - kuukausina, viimeisen vuoden ehkä - ollut 70- ja 80-lukulainen nais-rock. Ensimmäinen, muutaman vuoden takainen ihastukseni on Blondie. Ihana Blondie, Ihana Debbie Harry! Itselleni riitti pitkään klassikkolevy Parallel lines, kunnes vähän aikaa sitten hankin Eat to the Beatin. Makupala Blondielta, yksi omista lemppareistani, Atomic:
Playstation 2:n mainion Guitar Hero -pelin myötä löysin myös uusia ihastuksia - varsin saman tapaisia kuin Blondie. The Pretendersin Tattooed Love Boys oli seuraava mieleni lämmittäjä. Yhtyeen nimeä kantavalta Pretenders-levyltä löytyy menevämpiä biisejä Tattooed love boysin tapaan, mutta myös kepeämpää materiaalia. Brass in a pocket -hitistä tulee aina mieleen Lost in translation -elokuva, jossa ihana Scarlett Johansson sen laulaa. Omista valikoimistani löytyy myös yhtyeen levy Get close, josta tosin en mahdottoman paljon pidä. Yhtyeen ehkä tunnetuin kappale Don't get me wrong sieltä muun muassa löytyy, mutta itselleni se edustaa jotenkin liiaksi radiopoppia, jollaista en juuri jaksa kuunnella. Too bad! The Pretenders -maistiaisena nähtäköön Tattooed Love boys -video - sitä Pretendersiä, joka minut parhaiten sytyttää.
Viimeisin tämän sarjan ihastukseni on Heart, joka tunki tietoisuuteeni biiseillä Barracuda sekä Crazy on you. Ostin iTunes storesta kokeeksi yhtyeen kokoelman ja sitä on kyllä tullut kuunneltua, sillä tykkään ja paljon! Yhtyeen keskeisimmät jäsenet ovat sisarukset Ann ja Nancy Wilson ja heidän kultakautensa sijoittui 70-luvulle ja 80-luvun alkuun. Heartilta valittakoon videoksi live-esitys Barracudasta. Toi-mii. Tyttökitaristi Nancy Wilson on aika kova mimmi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti