Kuulumisia Lähes Haudan Takaa

Hei vaan Kuuleville Korvillenne jälleen, pitkän tauon jälkeen! Olen viettänyt hiukan hiljaiseloa. Syksy oli äkkiä ohi ja "ihan just" aloitetuista liiketalouden opinnoistakin on jo yli seitsemäsosa suoritettu. Hämmentävää tämä ajankulu!

Semi-vakaa aikomukseni on kuitenkin nyt elvyttää tätä blogia. Vaikka köyhtymiseni, tulojeni pienenemisen, myötä levyhankintani ovat hiipuneetkin vähän onnettomalle tasolle, hitot siitä! Voisiko kaltaiseni ihminen kuitenkaan olla kuuntelemattakaan musiikkia ja altistumatta sille - ei voi. Toimin sitten vaikka äänitorvena toivottavasti ainakin yhdelle ja puolelle lukijalleni; tarjoan vaihtoehtoja niille, joita ei kiinnosta Lady Gaga tai (apua mitä muuta tähän keksisi) Euroviisut.

Aivan jo aloitinkin tämän blogin uuden elämän: päivitin olevani nykyään 23-vuotias. Niin ne vuodet vierivät, mutta onneksi aina voi kuluttaa elämänsä itseään vanhempien kanssa. Niitä vanhemmaksi ei voi koskaan tulla!

Tällä erää ei kuitenkaan muuta kuin rokkerrol, rauhaa ja rakkautta ja kyllä: PALAAN ASIAAN.

Puolivuotissynttärit!

Kuvitelkaa, että tämä kynttilä on puolikas:

Puoli vuotta ja 62 kirjoitusta on kulunut siitä, kun tämän blogin helmikuussa perustin! Sen kunniaksi olenkin päättänyt järjestää pienen arvonnan. Arvontaan osallistut kommentoimalla ensi viikon sunnuntaihin (31.8.) klo 23.59 mennessä tätä tai jotain tämän jälkeen julkaistua merkintää. Jos et ole Blogspotin käyttäjä, keksi itsellesi nimimerkki. Mainitsemalla arvonnasta omassa blogissasi, tuplaat mahdollisuutesi voittaa (muistathan mainita tästä kommenttisi yhteydessä). Palkintoja on kaksi: omatekoinen cd musiikista, josta täällä olen kirjoittanut sekä yllätys-cd, joka siis ei ole poltettu vaan alkuperäinen.

Vähän talvea, kevät ja kesä tämän parissa ovat vierähtäneet mukavasti ja ilmeisesti minulla on säännöllisiä lukijoitakin. Kiitos teille kaikille, ilman kommentteja mielenkiinto blogailuun kyllä laskisi!

Synkkää Lauantai-iltaa, Toverit

Kymmenen päivää putkeen töitä (ja huomenna mennään vasta viidennessä!), kaikki seuralaiseni ovat Uuden musiikin festivaaleilla - minä istun kotona, käyn töissä ja valmistan mysliä. Vielä kun ulkona on lähes yötä myöten helle, josta en edellämainittujen seikkojen takia oikein osaa nauttia - höh. Siis enpä ole parempaa viikonloppua pitkiin aikoihin viettänyt.

Tätä iltaa täydentämään sopii hyvin Anna Ternheimin ja Fyle Dangerfieldin duetto Lovers dream, jossa videolla jopa soitetaan viime aikoina kovin ihastelemaani instrumenttia: sahaa! Anna on videolla vielä paljon nätimpi kuin valokuvissa, ihana, kaunis Anna.

Anna Ternheimin lisäksi soittolista on tänään koostunut pitkälti miehen

levyistä:

16 Horsepower - Hoarse

16 Horsepower - Secret South

Autechre - Cichlisuite

Autechre - Gantz Graf

sekä aiemmin illalla vähän Nouvelle Vaguesta, kun olotilani oli hieman eloisampi.

Kymmenen Kysymystä Musiikista

Toisin kuin puolet muusta valtakunnasta, minä olen kesälomani pitänyt ja palannut takaisin töihin. Musiikkirintamalla on hieman hiljaista, koska teen siitä sellaista; en ole ollut oikein motivoitunut ostamaan uusia levyjä enkä suoraan sanottuna ole edes huikean paljon musiikkia kuunnellut. Viimeksi WOW!-tuntemuksia aiheutti avopuolison kuuntelema Aphex Twin - kaipa sitä "älykästä tanssimusiikkia" pitää siis omalle koneellekin saada paremmin tutustuttavaksi. Eilen oli kesäni yksi musiikillisista kohokohdista: Interpol Ruisrockissa! Nyt on olo toisaalta hieman apea, koska se on nyt ohi. Keikka oli kuitenkin aivan erinomaisen hyvä, huh huh sentään.

Paremman puutteessa täyttelen nyt tällaisen musiikkikyselyn - en pistäisi pahakseni, jos muutkin musiikkiblogilliset näitä täyttelisivät!

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi

Ei ehkä muuttanut elämääni, mutta saattoi olla avainasemassa musiikkimakuani muuttamassa elektroniseen suuntaan: Fischerspoonerin #1 vuonna 2004.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran

Vaikka Yann Tiersenin Les retrouvailles, sitä olen kuunnellut hyvin paljon. (Olisipa kysymys mieluummin "levy, jonka olet kuunnellut hädin tuskin kerran"!) 

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle

Iron & Winen Shepherd's dog voisi sopia sinnekin..

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon 

Esimerkiksi Gwen Stefanin Love angel music babyn ostaessani koen sen jotenkin ehkä kolhaisseen itsekunnioitustani, tunnen itseni hieman naurettavaksi omistaessani tällaisen levyn, mutta siinä ihan totta on muutama varsin menevä raita. 

5. Yksi levy, joka sai sinut melkein sekomaan

Ehkä Interpolin Antics siinä vaiheessa, kun tajusin sen loistavuuden kunneltuani sitä enemmän. Avopuolisoni jopa huomautteli, että kuuntelisit välillä jotain muuta, mä oon jo kyllästynyt tähän.. 

6. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin

En muista, olenko itkenyt suoranaisesti jotain musiikkia. Oikealla hetkellä esimerkiksi The Gatheringin Souvenirs on melkein itkettävän hyvä levy. 

7. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi

Jeff Buckleyn ennen kuolemaa kesken jäänyt levy My sweetheart the drunk. Kuolema korjasi ainutlaatuisen, lahjakkaan muusikon aivan liian nuorena! 

8. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty

Koko Ruoskan tuotanto. Jotain niin jäätävää, etten tajua, mitä hyvää kukaan siinä kuulee!

9. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa 

Yann Tiersenin Les retrouvailles - kun siitä tuolla aiemmin kerran jo mainitsin! 

10. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella

Coldplayn uusin Viva la vida or Death and all his friends - joskus vielä ihan ajan kanssa ja tunteella! 

Nyt haasta viisi bloggaaja

Haastan kaikki sivujani lukevat muut musiikkiblogaajat!

Onnellisuutta Chilloutin Parissa

Hauskaa toukokuista iltaa, hyvät lukijani! Allekirjoittanutta on viime aikoina vaivannut motivaation puute hyvin monenkin asian suhteen: valintakokeisiin lukemiseen, työssäkäyntiin, kodin yleisen järjestyksen ylläpitoon, blogaamiseen ja tänne kirjoittamiseen näin joitain mainitakseni.

Musiikillisella puolella mikään viimeaikainen ei ole herättänyt suuria tunnekuohuja. Varasin ja lunastin liput Sigur Rósin elokuiseen show'hun - siinä kai ne kuulumiset sillä saralla sitten ovatkin.

Tänään kotimatkalla minut valtasi huikea seesteisyyden ja rakastavaisuuden tunne. Se johtui ehkä juuri alkaneesta kesälomastani (josta vieläpä maksetaan, kuinka uskomatonta sekin on!) tai suopeasta ilmasta, en tiedä. Hyvä olo on hengessä läsnä vieläkin ja hyvään oloon sekä ilta-aikaan sopii erityisen hyvin Slowhillin levy Fennika muutaman vuoden takaa.

Slowhillin muodostavat Vellu Maurola a.k.a DJ Slow sekä Rinneradiosta tuttu Tapani Rinne. Musiikillisesti levy sijoittuu jonnekin jazzin, chilloutin ja elektronisen musiikin maastoon ambient-sävytteineen. Pianoa, huiluja, sampleja, pehmeitä (kone)rumpuja, saksofoneja, joikausta ynnä muuta - siitä on Fennika tehty.

Levy on ihana eteerinen, unenomainen ja tasainen kokonaisuus alkaen Come back as a butterflysta ja päättyen Niko's dreamiin. Väliin mahtuu kahdeksan kappaletta, joista omat suosikkini voisivat olla vaikka Everyone is a star ja sitä seuraava La noche en la isla sekä levyn aloittava jo mainittu Come back as a butterfly. Kuten Jussi Niemi Soundin arvostelussa (2/2005) mainitsee: "Parasta tässä on, että musiikki toimii loistavasti taustana, mutta kestää keskittyneempääkin kuuntelua."

Muutaman kipaleen voit käydä tunnelman vuoksi kuuntelemassa vaikka duon MySpace-sivuilta.