ROKKERROL!

Perjantai-iltaan kuin hanska jalkaan sopiva hulvaton rockabilly-biisi Stray catsilta, joka muuten ensi viikolla keikkailee Suomessa! Ei kuulu varsinaisiin suosikkeihini muuten kuin punaviinin huuruisina perjantai-iltoina! Tanssimme äsken ja tuli hiki!

Katson Joskus Myös Elokuvia

Katsoin edellispäivänä toistamiseen David Lynchin elokuvista tähän mennessä ainoan, jonka voin sanoa ymmärtäneeni. Kyseinen elokuva on Blue velvet, vuodelta 1986. Muutama päivä ennen sitä ja tehokkaasti vielä sen jälkeenkin elokuvan samanniminen tunnusbiisi soi päässäni.

Biisi on vanhaa iskelmää. Ensimmäisen kerran kappaleesta tuli hitti vuonna 1951 Tony Bennetin käsissä. Neljä vuotta myöhemmin jälleen listamenestystä kappale saavutti The Cloversin esittämänä ja jälleen vuonna 1963 kappale oli listoilla Bobby Vintonin esittämä. Toisin sanoen: on tätä sitten laulettukin.

Blue velvet -elokuvan naispääosassa on laulajatar Dorothy Vallensia esittävä Isabella Rosselini. Hänen todellisista laulunlahjoistaan en tiedä, enkä myös siitä, laulaako hän itse kappaleet elokuvassa. Tässä klippi elokuvasta!

Blue velvet on kyllä hyvä jännäri. Eikä musiikissakaan mitää vikaa ole! Elokuvan musiikista on vastannut 70-luvulta asti elokuvasävellyksiä tehnyt Angelo Badalamenti, jonka muita meriittejä tuolla saralla ovat muun muassa musiikit elokuviin The Beach, Holy smoke, Cabin fever ja Dark water sekä musiikit lukuisiin muihin David Lynchin elokuviin ja sarjoihin Twin Peaksista lähtien.

Angelo Badalamenti on David Lynchille sitä, mitä Danny Elfman on Tim Burtonille.

Jottei asiapitoisuus liikaa lipsahtaisi elokuvatrivian puolelle, kerron taannoisesta löydöksestäni. Ostin alen loppurysäyksestä alle 3 eurolla oldies-rock'n'roll-kokoelman! Tuplalevyltä löytyy jos joitain klassikoita: Sealed with a kiss, There goes my baby, Dream lover.. On Buddy Hollya, Patsy Clinea, The Everly brothersia, Bobby Darinia ja juuri tämä nimenomainen Blue Velvet -tulkinta Bobby Vintonilta. Aivan mahtavaa. Kunnon menneen ajan hurmaa -tunnelmaa - tekee mieli pukea kellohame päälle ja lähteä vähän tansseihin vanhalla amerikanraudalla! (Taisin juuri myös vähän ihastua 60-luvun tyyliin ja tähän löytämääni sivustoon.)

It’s a Psychobilly Freak-out! Tiger Army @ Tavastia 9.4.2008

Tämän viikon keskiviikkona sain ensimmäiset kokemukseni psychobilly-/rockabilly-keikoista! Ei sillä, että tarkoituksena olisi lähitulevaisuudessa niitä paljon lisää harrastaa, ei ole aivan ominta musiikkimakuani, mutta tulipa lähdettyä, kun sattui hyvä tilaisuus.

Olin nimittäin työkaverini Jukan kanssa katsomassa Tavastialla Tiger Armya - tuota amerikkalaista psychobilly-punk-rock’n’roll -rytmiryhmää. Jukka sai levy-yhtiön kautta nimesä listalle (1+1) ja minä tulin pyydetyksi mukaan, koska vähän tykkään kuitenkin yhtyeestä eikä kukaan kaverinsa saanut lähdetyksi Helsinkiin asti keskellä viikkoa.

Täsmälliset pojat alkoivat soittonsa hieman luvatun kello kymmenen jälkeen. Kolmihenkinen yhtye toimii kokoonpanolla kitaristi-laulaja Nick 13, pystybassoa soittava Geoff Kresge ja rumpali James Meza. Oikein kiiteltävää soittoa sinänsä, että onhan kolmijäsenisellä kokoonpanolla enemmän soviteltavaa ja ns. kikkailtavaa verrattuna isompaan yhtyeeseen. Toimiva setti oli kuitenkin saatu yhdelläkin kitaralla - oli mukavaa, miten välillä himmailtiin ja välillä paahdettiin sitten täysillä.

Koska Tiger army -tuntemukseni rajoittuu siihen, mitä työkaverit (yksi nykyinen ja yksi entinen) ovat levyjä pyöritelleet - ja tämä uusin Music from regions beyon varsinkin on ollut todellisessa tehosoitossa - biisejä en montaakaan tunnistanut. Kourallisesta ehkä keksin, että tämän olen joskus kuullut ja Pain-nimisen kipaleen tiedän nyt jopa nimeltä.

Ilahduttavaa oli myös nähdä, miten vaihtelevaa väkeä yhtye oli vetänyt Tavastian täyteen: oma odotukseni klubista täynnä töttörötukkia meni vähän metsään. Ikähaitari oli aikamoinen ja stereotyyppistä Tiger army -diggaria on vieläkin vaikea määrittää.

Itse en ollut yhtyeestä aivan yhtä pähkinöinä kuin seuralaiseni, mutta missään nimessä ei harmittanut - ei, vaikka tähän liittyi kaksi tuntia autossa istumista suuntaansa sekä minimaaliset alle viiden tunnin yöunet seuraavana yönä.

Kauaa ei fanien tarvitse Tiikeriarmeijan seuraavaa Suomen-keikkaakaan odottaa - yhtye on nimittäin jo buukattu korsolaisten kekkereille eli Ankkarockiin elokuussa!