sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Festarikiinnitykset: Ilosaarirock vs. Provinssirock

Kevät on jännittävää aikaa tässä kymmenien festivaalien maassa. Kun lumet sulavat, alkavat esiintyjälistat olla valmiita yhdellä jos toisella festivaalilla. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa eniten kilpapari Ilosaarirock vs. Provinssirock - minähän olen Ilosaarirockin mitä suurin fani, monet kesät olen kauniin heinäkuisen viikonlopun Rokissa viettänyt ja se on minun silmissäni aina ykkönen.


Mutta kun kiinnostavasta musiikkitarjonnasta on kyse, kumpi tänä vuonna vie voiton?


Ilosaarirockiin varmistuneista bändeistä kiinnostavimmat ovat tällä hetkellä skotlannin post-rock -ihme Mogwai, tanskan indie-poppoo Kashmir sekä jo moneen kertaan nähty, mutta aina varma Hellacopters. Muita ulkomaankiinnityksiä ovat muun muassa Comeback Kid, Cult of Luna, The Heptones, Converge ja Venetian Snares, jonka tiedän ainakin lähipiiriäni kiinnostavan. Kovin suuria tai tunnettuja nimiä listalla ei vielä ole, mutta tietyissä piireissä valinnat varmasti herättävät kiinnostusta.


Provinssirock puolestaan lähtee liikkeelle isoilla nimillä: Foo Fighters, System of a Downin nokkamies Serj Tankian ja The Sounds sekä Hardcore Superstar länsinaapuristamme Ruotsista ovat ainoat tähän mennessä varmistuneet ulkomaiset nimet.


Onhan Provinssirockilla varmasti suuremmalle yleisölle enemmän tarjottavaa, mutta kyllä minua kiinnostaa niin paljon enemmän Ilosaarirockin pienemmät nimet - nämä, jotka eivät varmasti Suomen kaikkia festivaaleja kierrä. Kevään myötä molempien listat saavat varmasti vielä kymmeniä nimiä lisää, joten lopullista tuomiota en lähde vielä lukemaan. Nähtäväksi jää, saako jompi kumpi tai jokin aivan muu festivaali listoilleen niin kiinnostavan kattauksen, että saa minutkin liittymään telttakansaan ja festaripörreihin muutaman vuoden tauon jälkeen!


Kuva: http://www.ilosaarirock.fi

Uusi Tuttavuus: Iron & Wine

Nimi Iron & Wine on pyöriskellyt päässäni ja tutustu näihin -muistilappusillani ehkä edellisvuodesta saakka. Ensin kuulin tästä maininnan erään tutun kautta, sitten Last.fm-radiossa soi Postal service -cover Such great heights ja viimeisimpänä kaveri Livejournalissa suositteli tätä, kun kerroin haluavani löytää uutta musiikkia. Edes vähän tutummasta päästä on helpompi aloittaa; suosituksissa oli jos jonkinlaista poppenpollia, mutta Iron & Wine oli kuin muistutus menneestä. Olisiko nyt aika?


Surffailin tovin netissä, kuuntelin muutamia biisejä ja muistin, miksi olin jo aikoinani tähän halunnut tutustua. Pehmeät akustiset kitarat, lempeä ja kuiskauksenomainen mieslaulajan ääni - kerta kaikkiaan niin rauhoittavaa, mukavaa, pehmeää indietä, etten voi olla pitämättä. Koska levykauppaankin on yli kilometri matkaa (...) eikä saatavuudesta voi kuitenkaan olla varma, latasin vuonna 2004 julkaistun levyn Our endless numbered days iTunes storesta. Ensimmäisiksi suosikeiksi levyltä ovat nousseet Cinder and smoke, Teeth in the grass ja Sodom, South Georgia.


Mies Iron & Winen takana on Sam Beam, floridalainen 33-vuotias laulaja-lauluntekijä. Ensimmäisellä levyllään herra teki kaiken itse, kotonaan, tällä toisella mukaan pääsi jo muutama muukin muusikko, mutta tunnelma on silti ihastuttavan pienimuotoinen ja vähäeleinen. Pitää vanhempaankin tuotantoon ehdottomasti jossain vaiheessa tutustua!


Kuva: http://wendylynchphotography.com

Mielen Perukoilta: Ghost World -soundtrack

Mainion, Thora Birchin ja Scarlett Johanssonin tähdittämän Ghost Worldin soundtrack on minulle yksi niistä levyistä, joiden hankkimista olen pitkään pohdiskellut. Pitäisikö ostaa? Kyseisen levyn kohdalla mietintää vaikeuttaa myös levyn huono saatavuus: Hollannista saisin sen tilattua, vaan kun en tahtoisi siitä maksaa melkein kahtakymppiä. iTunes Storesta se on myös ladattavissa - huomattavasti halvemmalla tietysti, mutta tämä on niitä levyjä, joista olisi vaan kiva saada oikea levy kansia myöten. Ehkä sillä voisi olla arvoa joskus?


Viimeisimpänä levy tuli mieleeni, kun hississä (!) päässäni rupesi soimaan energinen Jaan pehechaan ho. Kuuntelin taas pieniä pätkiä levystä; onhan siinä lähes kaikki musiikki hyvin vanhaa ja melko blues-henkistä, mikä ei suoranaisesti ole ihan minun juttuni. Kuitenkin elokuva on jättänyt jälkensä minuun ja toinen puoli minusta haluaisi joskus haikalla leffan perään ja tunnelmoida tätä soundtrackia kuunnellen.


Kovin tuttuja nimiä - ainakaan minulle - esittäjälistasta ei löydy. Tässä vielä kappalelista:


1. Jaan Pehechaan - Mohammed Rafi

2. Graduation Rap - Vanilla, Jade & Ebony

3. Devil Got My Woman - Skip James

4. I Must Have It - Vince Giordano & The Nighthawks

5. Miranda - Lionel Belasco

6. Pickin' Cotton Blues - Blueshammer

7. Let's Go Riding - Mr. Freddie

8. Georgia On My Mind - Vince Giordano & The Nighthawks

9. Las Palmas De Maracaibo - Lionel Belasco

10. Clarice - Vince Giordano & The Nighthawks

11. Scalding Hot Coffee Rag - Craig Ventresco

12. You're Just My Type - Vince Giordano & The Nighthawks

13. Venezuela - Lionel Belasco

14. Fare The Well Blues - Joe Calicott

15. C.C. And O. Blues - Pink Anderson/Simmie Dooley

16. C-H-I-C-K-E-N Spells Chicken - McGee Bros.

17. That's No Way To Get Along - Robert Wilkins

18. So Tired - Dallas String Band

19. Bye Bye Baby Blues - Little Hat Blues

20. Theme From Ghost World - David Kitay


Onko jonkun elokuvan soundtrack muodostunut Sinulle erityisen läheiseksi?

Minun Musiikkiblogini

Musiikki on intohimoinen asia, jokaiselle vähän henkilökohtainen ja kaikilla on täysin oma makunsa sen suhteen. Minullakin. Musiikki on niin jokapäiväinen asia, että jos siitä ei riitä sanottavaa, mistä riittää?


Mikään arvostelublogi tämä ei ole. Pääsisältönä on kaikenlaista musiikkiin liittyvää pohdintaa; uusia tuttavuuksia, vanhoja suosikkeja, itselle rakkaita yhtyeitä ja ajatuksia herättäneitä kappaleita. Silloin tällöin saatan heittää joukkoon sanasen myös elokuvista tai sarjiksista - saatan, mutta en lupaa mitään.


Musiikkimakuni on linjaa rock-indie-elektro ja syrjähypyt sallitaan. Paatoksellista vuodatusta suomirockin ihanuudesta ette täältä tule löytämään, iskelmä ei kiinnosta eikä heavy lämmitä. En ole intohimoinen levyjenkeräilijä, en käy tuntien pituisia keskusteluja musiikista ystävieni kanssa. Tässä blogissa mennään minun ehdoillani, mutta ideoita, suosituksia ja kommentteja otan vastaan enemmän kuin mielelläni.


Toivottavasti viihdytte musiikkimakuni mainiossa maailmassa!