Odotus Palkittiin Sunnuntaina

Sunnuntainen Sigur Rós -konsertti Kulttuuritalolla oli hieman erilainen elämys kuin olisin odottanut. Ensimmäisenä suu loksahti auki, kun bussista pois hypätessä näki sen jonon. Voi apua! Sitä riitti varmaan parinsadan metrin mitalta. Luulin, ettei se lyhenisi koskaan, mutta toisaalta vielä tuli paljon väkeä jonoon meidänkin jälkeemme. Parikymmentä minuuttia siinä vierähti tihkusateessa jonotellessa - yllättävän vähän kuitenkin.

Vanhentuneina ja vähemmän fanaattisina ihmisinä päädyttiin istumapaikkoihin. Paikat oli, noh, mitä nyt voi olla, kun saapuu paikalle suunnilleen koko väkijoukon puolivälissä. Toiseksi takimmaisesta rivistä, ihan reunasta, mutta ainakin sieltä näki hyvin. Ehkä tunnelma olisi ollut erilainen läheltä ihastellessa, väkijoukossa hikoillessa, mutta ei nyt tällä kertaa.

Illan soittolista Last.fm:n mukaan oli:

1. Svefn-g-Englar

2. Glósóli

3. Ný batterí

4. Fljótavík

5. Við spilum endalaust

6. Hoppípolla

7. Festival

8. Svo Hljótt

9. Heysátan

10. Inní mér syngur vitleysingur

11. Sæglópur

12. Hafsól

13. Gobbledigook

- - - - -

14. Popplagið

15. All Alright

Muutama ensimmäinen kappale, etenkin Glósóli tuntui jotenkin kaoottiselta. Siinä oli liikaa kaikkea. Mutta siitä setti eteni mielestäni parempaan suuntaan, hienoja kappaleita riitti joka lähtöön. Upealla tavalla monet kappaleista jaksoivat kantaa eteenpäin, kehittyä, yltyä lähes raivoisaan soittoon asti. Uuden levyn nimikkokipale Gobbledigook toimi livenä ihastuttavasti yleisön taputtaessa hulluna! Positiivista oli myös, ettei soitto varsinaisesti keskittynyt uuteen tuotantoon. Uuden levyn kappaleita soitettiin kuusi, loput yhdeksän biisiä suht tasaisesti muilta levyiltä. Vaikka häpeällisen vähän olen uusinta levyä ehtinyt kuunnella, täytyy sanoa, että kyllä pidän siitä jaVið spilum endalaustinkin tapaiset kappaleet toimivat livenäkin kivasti. Biisilistasta oli kuitenkin saatu sopivan vaihteleva, ehdottomasti.

Yhdessä vaiheessa keikkaa oli myös lähes tulkoon taianomainen hetki, kun oli hyvin hiljaista! Oli todella hämmentävä tilanne kesken konserttia, kun soittajat ovat hiljaa ja yleisö on aivan hiljaa. Kukaan ei taputa, ei puhu - jokainen varmaan lähes tulkoon hengitystä pidättäen odotti yhtyeen jatkavan soittamistaan. Hiljaisuus on hieno tehokeino enkä muista vastaavaa kesken konsertin aiemmin kohdanneeni!

Kuitenkin koska aiemmat Sigur Rós -"livekokemukseni" rajoittuvat tasan Heima-dvd:hen, en jotenkaan osannut ajatella yhtyettä näin rockaavana. Odotukseni olivat enemmän tasoa pientä ja kaunista, livenä bändi oli hiuksianostattava. Kuten monella taholla on todettu, yhtye lie nyt palannut enemmän juurilleen - soittamaan bändinä sen sijaan, että käyttäisi lavalla reippaalla kädellä jousi- ynnä muita soittimia sekä toisia bändejä.

Nyt olen nähnyt jo kaksi ihan huippusuosikkiani tänä kesänä livenä, ja vieläpä hyvän keikan molemmilta - ei huono saldo ollenkaan!

Kuva: 1541 / Flickr

Uuden Sigur Rósin Fiilistelyä

Enää ei tarvitse arvailla, miltä uusi Sigur Rós -albumi Með suð í eyrum við spilum endalaust kokonaisuudessaan kuulostaa, sillä koko albumin voi kuunnella ilmaiseksi Last.fm:ssa. Albumi ilmestyy kauppoihin 25. kesäkuuta ja Islannin post-rock -suuruus konsertoi Helsingissä Kulttuuritalolla 24. elokuuta. Mahtavaa!

Katse Islantiin Päin!

Minun ei tarvitse mennä Flow festivalin luokse - Flow festival tulee minun luokseni. Jos nyt ei konkreettinen festivaali, niin ainakin törmään siellä esiintyviin artisteihin jos jossain yhteyksissä!

Viimeisimpänä mainittakoon seikkailuni Last.fm:ssa musiikillisten naapureideni sivuilla muutama päivä sitten. Selailemalla ja koekuuntelemalla yhtä jos toista löysin islantilaisen herran nimeltä Björn Kristiansson, joka tekee musiikkia nimellä Borko.

Siviilissä ala-asteen musiikinopettajana toimivan miehen ja yhtyeensä debyyttialbumi Celebrating life julkaistiin alkuvuodesta 2008. Levy käsittää kahdeksan kappaletta, joista kolme (sekä kaksi vanhaa kappaletta) löytyvät MySpacesta. Itse ihastuin kuitenkin eniten Continental love -instrumentaalikipaleeseen, joka on täyspitkänä kuultavissa Borkon Last.fm-sivulla. 

Arvosteluissa yhtyettä verrataan Múmiin - Borko ja Múm ovat muuten olleet kiertueellakin yhdessä - mutta minä sanoisin, että tämä on hieman alavireisempää ja vakavampaa kuin ainakin Múmin Go go smear the poison ivy. Osalla kappaleista on laulua ja kunnon sanoitukset, osalla pelkkää soittoa ja kilkutusta. Itse määrittelisin musiikin makoilevan jossain kotikutoisen elektropopin sekä post-rockin välimaastossa. Borko oli muuten Last.fm:ssä hauskasti tagitettu myös sanoilla cheaper than food - jokseenkin kuvaavaa sekin (varsinkin, kun Islannissa ruoan kehutaan olevan kallista).

Borko esiintyy Flow festivalilla Helsingissä lauantaina 16. elokuuta.

Kuva: Icelandairwaves.com

Ääntä Ja Kuvaa: Sigur Rósin Heima-dvd

Poikaystäväni ja minä olimme viime sunnuntaina ystävämme luona katsomassa paljonpuhutun Sigur Rósin Heima-dvd:n. Viimein! Joka taho sitä on suitsuttanut, kehunut sen erinomaisuutta ja hienoutta - "näytännön tarjonnut" ystävämmekin vaatimattomasti sanoi sen olevan paras koskaan näkemänsä musiikki-dvd. Odotukset korkealla painelimme sen siis katsomaan.

Ja voi jestas.. Oli kyllä oikeat puitteet siihen! Videotykki, kangas ja 5.1 ääni. Oli todellakin aika täydellistä, kun materiaalikin oli niin erinomaista. Äänenlaatu oli hämmentävän hyvä! Se kun ei edes ole mitään studionauhoitetta.

Heima on islantia ja tarkoittaa kotia/kotimaata/kotona tms.. Oikein valittu nimi julkaisulle, jossa islantilainen yhtye matkaa ympäri kotimaataan, pienissä kylissä, luonnonsuojelualueilla, vuonoilla.. Heima rakentuu kuudentoista Sigur Rósin ilmaiskonsertin ympärille; yhtye esiintyy mitä erilaisimmilla paikoilla, kuten kalanjalostamossa, seuraintaloilla ja laaksossa, joka vain vähän myöhemmin padottiin tekojärveksi. Ilmaiskonsertit vetivät kaiken ikäistä väkeä katsomaan, koska se oli jotain erilaista; jotain, mitä näissä pienissä kylissä ei muuten ikinä tapahdu. Ilmaiskonserttien kiertue kuten myös Heima-dvd huipentuu isoon ulkoilmakeikkaan Reykjavíkissa (joka sekin on muuten yli 55 000 asukasta pienempi kaupunki kuin Turku). Heimassa kuvataan ihastuttavan paljon yleisöä, heidän ilmeitään, lapsia, aikuisia. Kappaleiden välillä muusikoita haastatellaan ja merkittävässä osassa tällä julkaisulla on myös Islannin luonto; maisemaa, vesiä, jäätiköitä, yksityiskohtia ynnä muuta näytetään paljon ja se todellakin tuntuu kuin täydentävän musiikkia. Heima on ihastuttava matka Islantiin.

Kuvauksesta vastaa Dean DeBlois, joka tunnustautuu yhtyeen suureksi faniksi. Niin tunnustaudun kyllä melkein minäkin; en ole toista yhtä liikuttavaa, lämminhenkistä ja ihanaa musiikki-dvd:tä nähnyt.

Vakaa aikomukseni oli laittaa muutama lämminhenkinen kuva filmiltä, mutta se kyllä nyt jää, koska löytämäni kuvat olivat varsin isoja enkä ole vielä mikään haka Blogspotin kanssa. Sigur Rósin nettisivuilla on varsin kattava galleria Heima-kuvia, kiinnostuneet voivat sieltä käydä ihastelemassa.