Kaikkien Aikojen Suosikit: Perfect Day

Istuin bussissa, äitienpäivän viettoon menossa, napit korvissani musiikkia kuunnellen. Mikä sen hienompaa kuin että shuffle yhtäkkiä heittää korville yhden kaikkien aikojen suosikkikappaleistani: Trainspottingin soundtrackilta tutuksi tulleen Lou Reedin Perfect dayn. Siinä lähes takuuvarma kylmien väristyksien aiheuttaja, aivan huikea fiilistelybiisi, jossa on tunnelmaa ja särmää! Hyvää pussailumateriaalia vaikka ;)

Tässä video kyseiselle biisille, Trainspottingin (ja espanjalaisen tekstityksen) hengessä.

Laitan sanatkin, koska tykkään niistä niin.

Just a perfect day
drink Sangria in the park
And then later
when it gets dark, we go home

Just a perfect day
feed animals in the zoo
Then later
a movie, too, and then home

Oh, it's such a perfect day
I'm glad I spend it with you
Oh, such a perfect day
You just keep me hanging on
You just keep me hanging on

Just a perfect day
problems all left alone
Weekenders on our own
it's such fun

Just a perfect day
you made me forget myself
I thought I was
someone else, someone good

Oh, it's such a perfect day
I'm glad I spent it with you
Oh, such a perfect day
You just keep me hanging on
You just keep me hanging on

You're going to reap just what you sow
You're going to reap just what you sow
You're going to reap just what you sow
You're going to reap just what you sow

Koko Trainspottingin soundtrack on muuten laadukas ja sisältää tykättäviä kipaleita. Levyltähän löytyy:

1. Iggy Pop: Lust for life 

2. Brian Eno: Deep blue day

3. Primal scream: Trainspotting

4. Sleeper: Atomic

5. New order: Temptation

6. Iggy Pop: Nightclubbing

7. Blur: Sing

8. Lou Reed: Perfect day

9. Pulp: Mile end

10. Bedrock feat. KYO: For what you dream of

11. Elastica: 2:1

12. Leftfield: A final hit

13. Underworld: Born slippy

14. Damon Albarn: Closet romantic

Elektronista rakkautta: Kraftwerk

Kepeän ja yksinkertaisen musiikin kaipuussa olen nyt monena päivänä löytänyt tieni miehen levyhyllylle, K-kirjaimeen. Kissa vieköön, miten olenkaan nyt vasta löytänyt Kraftwerkin hienouden?

Soittoon ovat päässeet yhtyeen varsinaisen kultakauden levyt: Autobahn (1974), Radio-activity (1975), Trans-Europe express (1977), The Man Machine (1978) sekä Computer world (1981). Aika moista retroa siis - kaikki on tehty monta vuotta ennen kuin minua on edes ollut olemassa.

    

Kraftwerk oli ensimmäisten joukossa luomassa musiikkia, joka tehtiin kokonaan koneilla. Eräillä kappaleilla, kuten Trans-Europe espressillä, laulu on melko luonnollista tai vain vähän muokattua, kun taas toisissa kappaleissa, muun muassa Robotsissa, on käytetty vokoderia robottimaisen lauluäänen tuottamiseksi.

Kappaleiden vähäiset sanoitukset käsittelevät monesti eurooppalaisuutta, teknologiaa, modernia elämää - vai mitä sanovat jo kappaleiden nimet Robots, Antenna, Uranium, Neon lights tai  The Model? Lisäksi Computer world -levy rakentuu sanoiltaankin tietokoneiden ympärille.

Kraftwerk on tänään saanut minut autuaaseen mitääntekemättömyyteen nytkyttelemään päätäni ihanien kepoisten rytmien tahdissa - onneksi sentään on vapaapäivä. Ei kaikki musiikki toimi näin hyvin vielä 30 vuotta julkaisunsa jälkeen!

Pieni trivia vielä loppuun: tiesittekö, että Coldplay lainasi Kraftwerkin Computer love -kappaleesta riffin Talk-hittiinsä vuonna 2005 julkaistule X & Y -albumille?

Girls Can Rock Too!

Totta tosiaan! Suuri, tai ainakin nyt keskikokoinen, rakkauteni on viime aikoina - kuukausina, viimeisen vuoden ehkä - ollut 70- ja 80-lukulainen nais-rock. Ensimmäinen, muutaman vuoden takainen ihastukseni on Blondie. Ihana Blondie, Ihana Debbie Harry! Itselleni riitti pitkään klassikkolevy Parallel lines, kunnes vähän aikaa sitten hankin Eat to the Beatin. Makupala Blondielta, yksi omista lemppareistani, Atomic:

Playstation 2:n mainion Guitar Hero -pelin myötä löysin myös uusia ihastuksia - varsin saman tapaisia kuin Blondie. The Pretendersin Tattooed Love Boys oli seuraava mieleni lämmittäjä. Yhtyeen nimeä kantavalta Pretenders-levyltä löytyy menevämpiä biisejä Tattooed love boysin tapaan, mutta myös kepeämpää materiaalia. Brass in a pocket -hitistä tulee aina mieleen Lost in translation -elokuva, jossa ihana Scarlett Johansson sen laulaa. Omista valikoimistani löytyy myös yhtyeen levy Get close, josta tosin en mahdottoman paljon pidä. Yhtyeen ehkä tunnetuin kappale Don't get me wrong sieltä muun muassa löytyy, mutta itselleni se edustaa jotenkin liiaksi radiopoppia, jollaista en juuri jaksa kuunnella. Too bad! The Pretenders -maistiaisena nähtäköön Tattooed Love boys -video - sitä Pretendersiä, joka minut parhaiten sytyttää.

Viimeisin tämän sarjan ihastukseni on Heart, joka tunki tietoisuuteeni biiseillä Barracuda sekä Crazy on you. Ostin iTunes storesta kokeeksi yhtyeen kokoelman ja sitä on kyllä tullut kuunneltua, sillä tykkään ja paljon! Yhtyeen keskeisimmät jäsenet ovat sisarukset Ann ja Nancy Wilson ja heidän kultakautensa sijoittui 70-luvulle ja 80-luvun alkuun. Heartilta valittakoon videoksi live-esitys Barracudasta. Toi-mii. Tyttökitaristi Nancy Wilson on aika kova mimmi!