Suurin osa varmasti tietää Tiersenin sävellyksistä iki-ihanan Amélie-elokuvan soundtrackin (2001), ehkä jokunen on korva tarkkana myös katsellut Goodbye Lenin!in (2003), jonka sävellystyö on samaisen miehen käsialaa. Elokuvamusiikin lisäksi Yann Tiersen on tehnyt kuusi omaa studiolevyä; La valse des monstres (1995), Rue des Cascades (1996), Le Phare (1998), Tout es calme (1999), L'Absente (2001) ja Les retrouvailles (2005). Ranskassa Tiersen tuli tunnetuksi Le Phare -levyllä, muualla menestystä seurasi lähinnä tuon Amélie-levyn jälkeen.
Itselläni näistä levyistä on pyöreästi puolet sekä Yann Tiersenin ja Shannon Wrightin yhteislevy Yann Tieren & Shannon Wright (2004). Tiersen on käyttänyt monilla levyistään useita ulkopuolisia laulajia ja muusikoita; Lisa Germano, Dominique A, Neil Hannon, Natasha Régnier ja niin edelleen.
Ihailen Tiersenin sävellystyön monipuolisuutta - joskin silti hänen sävellyksensä kuulostavat aina yanntiersenmäisiltä. Varsinkin live-pätkistä monipuolisuuden huomaa: osa kappaleista on raivokasta viulunvingutusta, lennokasta, osa surumielistä, osa kaunista yhteislaulantaa. Pääosassa kappaleissa soivat piano, viulu, harmonikka ja kitara ja näitä yhdistellään muihin soittimiin ja ääniin: melodikaan, lelupianoon, kirjoituskoneen naputukseen..
Wikipedia kertoo Yann Tiersenin soittaneen esimerkiksi Le Phare -levyllä seuraavia: violins, accordion, piano, mandolins, guitar, typewriter, small and big saucepans, cooking pot, tam-tam, banjo, harpsichord, oud, acoustic guitar, 12 stringed guitar, toy piano, vibra phone, cello, melodica, chimes, bowed mandolins, bicycles, bontempi, vocals. En edes tiedä, mitä nämä kaikki ovat ja se jos mikä on mahtavaa! Ainakin siinä mielessä, että musiikissa uskalletaan käyttää vähemmän tavallisiakin soittimia.
Mutta mutta. Siloitellumpi (tai ainakin vähemmän rujo) Amélie-levy on levylautasellani riittävästi pyörinyt diggailuni alkuvuosina ja nykyisiksi suosikeiksi ovat ennemmin nousseet niin lennokkaammat ja raivoisammat kappaleet kuin myös muutamat levyiltä löytyvät englanninkieliset biisit. Helpottavat vähän tuskaani, kun en ranskaa ymmärrä! Kokonaisuudessaan yksi hienoimmista kappaleista niin sävellykseltään kuin sanoiltaan on mielestäni Dominique A:n laulama Monochrome levyltä Le Phare. Siinä on niin sympaattinen ja hauska videokin!
Toiseksi esittelykohteeksi otan On tour -dvdl:tä Le Banquet -liven, joka valottaa enemmän harmonikka- ja live-puolta. Kyseinen dvd on muuten erittäin antoisa tuotos, sympaattinen ja lämmin kiertuepätkä, joka sisältää toki live-taltiointeja, mutta myös kuvaa tien päältä, jonkin verran haastatteluja ja niin edelleen. Suosittelen, jos muuten artistista pidät!
Tämän miehen sävellykset ovat vaan minun korviini jotain niin uskomatonta. (Minun avomiehenikin soitti nuorempana viulua - miksei hänestä tullut tällaista mestaria?) Vielä kun pääsisi livenä näkemään, ai että! Rakastan.
Kuvat: Last.fm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti