Jotenkin on jäänyt mieleeni, että viimeisellä ajotunnilla ennen inssiä sekä inssissä vielä autossa soi silloin diggailemani The Jon Spencer blues explosionin (tai lyhyemmin JSBX:n) levy Orange. Tuo Jon Spencerin, Russell Siminsin ja Judah Bauerin muodostama trio lyhensi sittemmin nimensä pelkäksi Blues explosioniksi - 2004 julkaistu Damage-levy ainakin ilmestyi jo lyhennetyllä nimellä.
Musiikki on aikamoista crosskitcheniä - näin ruoanlaittotermejä lainatakseni! Jotenkin kuvaillakseni sanoisin sitä punk-bluesiksi rockin hengessä ja enimmäkseen juuri kaikkea tätä sekaisin Jon Spencerin räkäisellä, hetkittäin huutavalla äänellä höystettynä. Biisit ovat tiukkoja ja saavat jalat takomaan lattiaa rytmikäästi.
Orange julkaistiin 14 vuotta sitten ja se oli yhtyeen kolmas levy. En ole oikeastaan pitkään aikaan kuunnellut tätä Spencerin rytmiryhmää - näin iän karttuessa olen vähän jättänyt raskaamman musiikin ja siirtynyt kepeämpiin indie-, folk- ynnä muihin hippeilyihin, noh, kuten täältä tiedätte. Taas vaihteeksi kuunneltuna tämä kuitenkin kuulosti ihan älyttömän hyvältä - sopisi kylläkin ehkä paremmin lauantai-iltaan ja etkoiluun kuin tiistai-iltaan ja aikaiseen nukkumaanmenoon!
Trio käväisi muuten Ruisrockissakin keikan heittämässä vuonna 2002. Enpä tainnut itse olla paikalla sitä todistamassa, koska mielikuvieni mukaan "löysin" bändin vasta hieman myöhemmin. (Todellakin: ei ole kerta eikä kaksi, kun olen missannut festarikeikan bändiltä, josta myöhemmin tulee iso suosikkini. Toisena hyvänä esimerkkinä mainittakoon Muse, joka soitti Ilosaarirockissa samana kesänä kuin JSBX Ruisrockissa. Tästä viisastuneena yritän nykyään tutustua ennakkoon tulevilla festareilla esiintyviin artisteihin ja yhtyeisiin, jottei vastaavaa pääsisi enää tässä mittakaavassa käymään.)
Tässä vielä yhden suosikkini, avausraita Bellbottomsin video. Kiitos Blues explosion, kiitos YouTube.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti