Piirun verran iltakymmenen jälkeen alkanut soitto alkoi odotusteni mukaisesti uusimman levyn avausraidalla, komealla Pioneer to the fallsilla, jota seurasi valehtelematta maata notkuttanut hitti Slow hands. Minun oli pakko raivata tieni edemmäs, tästä en halunnut menettää elettäkään!
Yhtye oli kovin vähäeleinen eikä Turun pimenevässä illassa juuri välispiikkejä kuultu - tosin en sitä Paul Banksilta tai muulta porukalta varsinaisesti odottanutkaan. Toiset syyttelivät yhtyettä mielikuvituksettomuudesta, yllätyksettömyydestä ja siitä, miten yhtye soitti kuin itselleen tai kuinka kappaleet esitettiin juuri kuin levyillä. Minua se ei haitannut, tykkäsin älyttömästi siitä intiimistä ja riisutun tyylikkäästä setistä.
Livenä jotenkin vakuutuin vähemmän kuuntelemani Turn on the bright lights -levyn NYC-kipaleesta, joka kuultiin ensimmäisenä kolmesta encore-biisistä. Hienosti toimivat myös biisit kuten Evil, Not even jail sekä The Lighthouse ja vanhempi kappale Stella was a diver and she was alway down.
Mielenkiintoinen vastakkainasettelu oli tietysti Interpolin ja niin ikään Yhdysvalloista saapuneen The Nationalin välillä. Helsingin sanomien Jarkko Jokelainen vakuuttui allekirjoittaneen lailla enemmän Interpolista, kun taas Turun sanomien toimittaja (jonka nimeä valitettavasti en muista) kallistui menevämmän ja enemmän irroitelleen The Nationalin puolelle. Perusteluja riittää jos johonkin suuntaan ja omat vankat kannattajansa löytyy varmasti molemmista leireistä (niin; mistä sitten kiistellä, jos ei mielipideasioista?). Itse jäävään itseni tästä dilemmasta, sillä en ole koskaan kuunnellut yhtäkään The Nationalin levyä alusta loppuun.
Katsoin keikkaa noin puoliväliin ja luulen saaneeni melko hyvän käsityksen siitä, mitä yhtye voi olla. En silti enemmälti innostunut näistä jenkeistä - toisaalta enhän varsinaisesti välittänyt Interpolistakaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla! The National vaatisi varmaan jälleen aikansa, mutta kun olis niin paljon muutakin.
Jarkko Jokelainen arvioi ja vertasi näiden kahden yhtyeen soittoa Helsingin sanomien arviossa ja itse yhdyn lähes jokaiseen Interpolista sanottuun sanaan. Kirjoituksen voit lukea täältä.
Jos ennen olin ihastunut, nyt olen rakastunut. Voi Interpol, minkä teit.
Kuva: Helsingin sanomat
5 kommenttia:
Melko piirulleen samaa ohjelmaa taidettiin tosiaan noudattaa. :) Mä kävin niiden neljän lisäksi katsomassa myös Anna Järvisen, ja vähän Asaa. Aivan mahtava festaripäivä!
Kaksintaistelussa annan kyllä ääneni The Nationalille - se oli oikeastaan päätetty jo etukäteen. Tunnelma oli lähes hurmoksellinen. Interpol ei ole niin rakas vaikka komean konsertin soittivatkin; maata järisyttävän, kuten sanoit. Harvoin noin monta hienoa konserttihetkeä yhteen kesäpäivään mahtuu.
Kiitos "kotikenttäetuni", vaivauduin paikalle sen verran myöhään, etten jaksanut kuin ne pakolliset katsoa.. Anna Järvinen oli mullakin vähän mielessä, mutta enpä sitten jaksanut, kun sen näin jo talvella eikä ollut ihmeellinen etenkään kun en levyäkään omista.
Olin itsekin hurjan tyytyväinen, kun samalle päivälle oli siunaantuneet oikeastaan kaikki kiinnostavat! Ja vielä että se oli sunnuntai: vähemmän juopunutta väkeä ja ylipäätään vähemmän yleisöä. Parasta. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä.
Mielenkiintoinen blogi sinulla, sait uuden lukijan :)
The National veti upeaa keikkaa ainakin niin kauan kuin sitä katsoin, eli reilut puoli tuntia. Toisenlaisissa olosuhteissa saattaisin hyvinkin olla samanlaisissa fiiliksissä Nationalista kuin olen nyt Interpolista, molemmat kun kuuluvat lempibändien joukkoon, mutta Interpol on vain jotain niin mieletöntä, ettei muille paljon jää mahdollisuuksia.
Sinänsä kyllä tyhmää edes rakentaa mitään huikeaa kaksintaistelua, kaksi erilaista bändiä ja erilaista keikkaa, mutta mistäpä sitä keskustelua syntyisi jos ei mielipide-eroista.. :)
Kiva, kun löysit tiesi tänne! Viime aikoina on päivitystahti ollut vähän laskussa, mutta ehkä tästä saan vähän ryhdistäydyttyä, kun arki asettuu urilleen :)
Sitä itsekin hämmästelin, miten erilaisia nämä kaksi bändiä olivat, kuten Jokelainenkin sanoi: niin ulkoiselta olemukseltaan, esiintymiseltään kuin soitoltaankin. Hölmöä sinänsä verrata tällä tavoin kahta yhtyettä, mutta väistämätöntähän se näköjään on. Ehkä kaikki on lähtenyt siitä, kun on monia ihmisiä, jotka molemmista näistä pitävät.
Loistavat esiintyjät oli Ruisrockiin joka tapauksessa onnistuttu saamaan, pisteet kotiin Merimaan tallille!
Sarsii, pakko kommentoida kun eksyin vihdoin lukemaan sun mielipiteen Interpolista! Kuten säkin rakastunut, olen minäkin! Mitään muuta en tässä alkuviikolla tehnytkään kuin hehkutin sekä facebookissa, livejournalissa että jokaiselle ihmiselle joka tuli vastaan - ja last.fm:n tilastot näyttävät varmaan sunnuntaina tylyä kieltään, kuinka paljon olen fanittanut tällä viikolla.. Niin ja youtuben:n live-Interpolia on tullut katseltua! Voi kun tulisi Interpol syksyllä jonnekin päin Eurooppaa keikalle niin, että pääsisin sieltä Brysselistä käsin katsomaan... Ja en just nyt keksi paremman näköistä miestä kuin Paul Banks! :)
Lähetä kommentti