Tässä se tulee: tunnen huonoa omaa tuntoa levyjen ostelemisesta. Olen ahdistunut siitä, miten joka paikassa nykyään toitotetaan siitä, kuinka elämisen pitäisi olla ekologisempaa, jokaista ostopäätöstä pitäisi viimeiseen asti harkita ja tuntea huonoa omaatuntoa, jos ottaa hedelmille muovipussin (noin kärjistetysti). Ja minä kuitenkin olen varmasti keskimääräistä vastuullisempi kuluttaja!
Kuitenkin tämän tästä cd-levyjä ostaessani tunnen piston sydämessäni lisätessäni jälleen tavaravuorta kodissamme. Säilytän kuitenkin suurinta osaa musiikista koneellani - ainakin kaikkea mitä kuuntelen - ja myönnän, että harvoin tulee kansilehtiä hypisteltyä (todennäköisesti muutaman kerran levyn ostamisen jälkeen, mutta myöhemmin: tuskin).
Kysyn itseltäni, miksen voisi ostaa musiikkia digitaalisessa muodossa. Tästä pääsemmekin ongelman ytimeen: en osta, koska etenkin hieman vanhempien albumien hinta on usein iTunesissa kalliimpi kuin kaupassa! Harvoin raaskin kuitenkaan ostaa täysihintaisia albumeja, ellei ole kyse jostain itselle merkittävästä julkaisusta. Otetaan esimerkki hintavertailusta. Ostin kuukauden verran sitten Portisheadin vanhat albumit Dummy (1994) sekä Portishead (1997) yhteensä 12 eurolla (uutena - ottaenkin huomioon, että sain näistä hieman alennusta verrattuna normaaliin myyntihintaan). iTunes storessa, joka tietääkseni on ainoa Applen koneille musiikkia digitaalisesti myyvä taho, nämä maksavat 9,99 € / albumi. Säästöä?
Mielestäni musiikin digitaalisessa myynnissä ns. mid price -albumien hinnat pitäisi saada kohdilleen - vaikka 6,99 euroon. Syksyyn asti Anttiloissa ja Kodin ykkösissä on jälleen valtaisa 2 x CD 15 € -kampanja: valikoimasta löytyy satoja levyjä, jotka jäävät maksamaan 7,50 euroa per levy. Digitaalisessa muodossa ostaminen pitäisi tehdä houkuttelevaksi hinnalla - nyt siinä ei ole onnistuttu kuin uutuuksien osalta; niistä 9,99 € toki on erittäin sopuisa hinta. Koko formaatti on tietysti vielä lapsenkengissä täällä Suomessa enkä usko suuren yleisön vielä palvelua löytäneen, joten ehkä jäämme odottamaan kehitystä ja hintojen laskemista.
Missä muodossa Sinä musiikkisi ostat - cd-levyinä, vinyyleinä, tiedostoina? Tunnetko huonoa omaatuntoa tavaramäärän kartuttamisesta tai levyihin uppoavista rahasummista?
4 kommenttia:
Heh, olen joskus miettinyt samaa. Mulla olis aika vähän tavaraa jos ei olisi levyjä, mutta minkäs teet. Haluan maksaa artisteille niiden tekemästä musiikista, ja toisaalta haluan myös jotain vastinetta niille rahoille, eli materiaa. Ja mikään ei ole niin terapeuttista kuin levyhyllyn järjestäminen (kunhan sitä ei vie ihan Rob Flemingin tasolle)!
Pelottaa jo valmiiksi ajatus ensi vuodesta kun lähden vaihtoon ja joudun jättämään levysoittimen ja levyt Suomeen - ja kuuntelemaan musiikkia jostain kuppaisista tietokoneelle tarkoitetuista kaiuttimista, tuskinpa alan ostamaan oikeita kajareita... byyhyy!
Omat omantuntoni kellot eivät kyllä soita mitään säveltä, kun ostan cd-levyn konkreettisesti sieltä levykaupasta. Päinvastoin, haluan omistaa sen levyn juuri siinä levyhyllyssä, en missään tietokoneen kovalevyllä pelkkinä nollina ja ykkösinä.
En osta musiikkia digitaalisessa muodossa ollenkaan. En uskalla lähteä sille tielle, koska pikkurillin antaminen veisi mukanaan koko miehen. Sen jälkeen kaikki asunto- ja autolainarahat tulisi tuhlattua digimuotoiseen musiikkiin.
Eikä se cd-levyjen mukana tuleva tavaramäärän raju kasvu haittaa, aina voi ostaa lisää kaappeja!
Raula: Kai niille artisteille osuutensa menee digitaalisestakin myynnistä? Huh, toivon ainakin niin! Jos maailmalla rupeaa tuntumaan, että musiikki pienistä tietokonekaiuttimista on hirveetä kuunneltavaa, kokeile vähän aikaa kannettavan omilla kaiuttimilla - se vasta kamalaa onkin :D
Anssi: Ongelma on just siinä, kun toisaalta tahdon omistaa (ja se on melkein helpointakin!), mutta järki sanoo taas, että miksi! Parhaassa tapauksessa levy käy kerran tietokoneeni sisässä ja sen jälkeen päätyy vuosiksi koskemattomana hyllyyn. No, ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että meillä ei ihmeempiä stereoita ole..
Toisaalta konkreettisessa muodossa tulee helpommin tehtyä heräteostoksia ja myös löytöjä halpalaareista!
Kulttuurituotteiden omistamisessa järki väistyy! Muuten mietin kyllä tarkkaan omistamani tavaran määrää ja sen minimoimista, mutta levyjen kohdalla teen poikkeuksen. Tykkään niistä liikaa. Mäkään en ole koskaan ostanut musiikkia digitaalisesti, vaan hankin aina sen cd:n: räplään kansia levyä kuunnellessani ja nautin siitä levyhyllyn aakkostamisesta. En tiedä tulenko koskaan siirtymään nykyaikaan tämän suhteen.
Pidä muuten huoli, Raula, että pistät levysi vaihdon ajaksi hyvään talteen. Itse kun lähdin ulkomaille ja sulloin cd:ni varastoon odottamaan, murtovarkaat iskivät ja veivät satakunta levyistäni. Kyllä suretti!
Lähetä kommentti