Nimi Iron & Wine on pyöriskellyt päässäni ja tutustu näihin -muistilappusillani ehkä edellisvuodesta saakka. Ensin kuulin tästä maininnan erään tutun kautta, sitten Last.fm-radiossa soi Postal service -cover Such great heights ja viimeisimpänä kaveri Livejournalissa suositteli tätä, kun kerroin haluavani löytää uutta musiikkia. Edes vähän tutummasta päästä on helpompi aloittaa; suosituksissa oli jos jonkinlaista poppenpollia, mutta Iron & Wine oli kuin muistutus menneestä. Olisiko nyt aika?
Surffailin tovin netissä, kuuntelin muutamia biisejä ja muistin, miksi olin jo aikoinani tähän halunnut tutustua. Pehmeät akustiset kitarat, lempeä ja kuiskauksenomainen mieslaulajan ääni - kerta kaikkiaan niin rauhoittavaa, mukavaa, pehmeää indietä, etten voi olla pitämättä. Koska levykauppaankin on yli kilometri matkaa (...) eikä saatavuudesta voi kuitenkaan olla varma, latasin vuonna 2004 julkaistun levyn Our endless numbered days iTunes storesta. Ensimmäisiksi suosikeiksi levyltä ovat nousseet Cinder and smoke, Teeth in the grass ja Sodom, South Georgia.
Mies Iron & Winen takana on Sam Beam, floridalainen 33-vuotias laulaja-lauluntekijä. Ensimmäisellä levyllään herra teki kaiken itse, kotonaan, tällä toisella mukaan pääsi jo muutama muukin muusikko, mutta tunnelma on silti ihastuttavan pienimuotoinen ja vähäeleinen. Pitää vanhempaankin tuotantoon ehdottomasti jossain vaiheessa tutustua!
4 kommenttia:
Täytyy heti onnitella hienosta musablogista. Näitä ei ole koskaan liikaa. Ja Iron & Winea ei voi koskaan hehkuttaa liikaa. Herra Beam on nero. Kannattaa hankkia iPodiin miehen viimeisin levy The Shepherd's Dog, joka oli mielestäni viime vuoden paras levy. Koko maailmassa. Piste. Boy with a coin ja wolves ovat ihan käsittämättömiä biisejä. Esimakua Iron & Winen keikkakunnosta voit muuten katsella täältä: http://www.fabchannel.com/iron_and_wine_concert
Kiitos! Oli niin vakuuttavasti kehuttu tuo The Shepherd's dog, että pistin levyn tänään tilaukseen! Kohtuuhinnalla kuitenkin, niin miksipä ei.
Heh, meillä on sama ulkoasupohja ja kirjoitamme samasta herrasta! Tsekkaa blogini jos jaksat.
Iron & Wine tuli minulle vähän yllätyksenä - en yleensä lämpeä tämän päivän musiikille, koska menneiltä vuosikymmeniltä tuntuu löytyvän omaan makuun toimivat jutut ja kaivamista tietysti aina riittää. Folkistakaan en juuri tykännyt, mutta Iron & Wine on kyllä jotain niin kaunista, ettei ihan heti tule vastaan. Debyytin primitiivisyys ja herkkyys hiljentää. Se on niin kaunista.
Hieno sattuma! :) Iron & wine on kyllä mahtavaa musiikkia ja Shepherd's dog yksi eniten kuuntelemistani levyistä viime vuonna. Sam Beam on nero.
Poikkean blogiisi!
Lähetä kommentti