Halusin nähdä Sin cityn siitä asti, kun se elokuvateattereihin kesällä 2005 rantautui. Kuitenkin vasta tänään sain takalistoni sohvalle ja kyseisen elokuvan videotykille pyörimään, ystävän luona kun olimme. Olivat ilmeisesti odotukset varsin korkealla, koska raina osoittautui melkoiseksi pettymykseksi ja puolessa välissä jopa nukahdin. No, olihan sentään pimeää, elokuva oli lähes mustavalkoinen ja olin herännyt aamulla aikaisin. Aivan liian raskasta minun sunnuntaipäivääni (unohdettakoon nyt se, että itse elokuvan valitsin).
Minun sunnuntaipäivääni sen sijaan kelpaa paremmin kuin hienosti tuttavuus vuodelta 2004; yhtye, joka myös muistuttaa minua minun ja nykyiseni avopuolisoni suhteen alkuajoista: Fischerspooner.
Fischerspooner on yksi electroclashin, elektronisen musiikin alalajin, kärkinimiä muun muassa Ladytronin ohella. Newyorkilaisen yhtyeen ytimen muodostavat säveltäjä Warren Fischer sekä laulunkirjoittaja ja vokaaleista vastaava Casey Spooner - nokkelimmat teistä lukijoista varmaan tässä vaiheessa keksivät, mistä yhtyeen nimi on johdettu. Lisäksi mukana on liuta muuta väkeä: kitaristi, muutama naislaulaja, koreografi ja tanssijoita ja niin edelleen.
Yhtyeen live-esiintymisiä katsellessa toteaa, että lavalla on varsinainen friikkisirkus, väkeä riittää ja jos pitäisi keksiä vastakohta musiikkityylille shoegaze, Fischerspooner saattaisi olla hyvin lähellä totuutta.
Vuonna 2001 päivänvalonsa näki rytmiryhmän kahdesta itselle tutusta levystä parempi, erinomaisen hieno albumi nimeltään #1. Singlebiisiksikin irroitettu, yhtyeen ehkä tunnetuin hitti Emerge on yksinkertaisesti nerokas, eräs omista bilesuosikeistani, ikinä. Sinänsä nyt mennään hieman väärässä päivässä: olisi mieluummin lauantai! Valot pois ja tanssimaan! Partyy!
Mutta väliäkö viikonpäivästä: hyvä levy toimii aina.
Maistiaisena yhtyeestä annettakoon YouTuben tarjota kestosuosikki Emergen musiikkivideo, jonka lopussa näemme hieman esimakua siitä, mitä yhtyeen liveakti voi olla.
